Leikkitiikeri Luukas oli poikani lapsuuden suosikki.
Oli sellainen vaihe elämässä hänellä kun katsoi tätä sarjaa melkein joka päivä.
Sympaattinen pala-animaatio!
Löytyy ainakin tällä hetkellä kokonaisuudessaan YouTubesta.
18.11.16
10.9.16
Markkinoilla
Pienillä markkinoilla. Syötiin hyvää klimppisoppaa ja lettuja hillolla ja kermavaahdolla.
6.9.16
4.9.16
20.7.16
19.7.16
5.7.16
Idyllinen Kankaanpää
Ai että nautin tänään pienestä reissusta lähiseudulle missä harvemmin tulee käytyä.
Mentiin Kankaanpäähän ja virallisen puolen jälkeen fiilisteltiin torilla missä oli täysi kuhina päällä.
Muuten tarjolla oli mm ilmainen raamattukurssi:
20.6.16
Muumionnela
Muumit! Niin nähty! Ainakin japanilaisena versiona.
Toven alkuperäiset on sensijaan säilyttäneet taikansa eikä ainakaan oma kiintymykseni tähän perheeseen lopu. Muumimamma lohduttaa surun ja hädän keskellä, aina toisinaan kun tarvitsee paikkaa minne kadota hetkeksi maailmaa pakoon.
Voi olispa elo yhtä yksinkertaista kuin tuolla suojaisassa laaksossa!
Nämä kuvat on WSOY:n Suuresta muumikirjasta jonka vuosia sitten hankimme vanhimmalle tyttärelle joululahjaksi. Ja onhan kirjaa luettu kaikkien lasten kanssa urakalla koska kansista löytyy kaikki Muumi-kuvakirjat: Kuka lohduttaisi Nyytiä?, Outo vieras Muumitalossa, Kuinkas sitten kävikään ja Vaarallinen matka. Lisäksi on kaikenlaista muuta; sarjakuvia, ruokaohjeita, lauluja, kaikenlaista Muumikotoilua. Jos talvella oikein synkkyys pääsee nurkkiin hiipimään niin ei muuta kuin leipomaan Muumimamman pullia ja nauttimaan Mamman kotitekoista flunssamehua.
Muumihygge toimii takuuvarmasti. Ainakin minulla.
Oma suosikkini em kuvakirjoista on nyt aikuisiässä ollut Outo vieras Muumitalossa jonka nukketalokuvitus on aivan hurmaava. Muumimamman huoneessa kukkatapettien suojissa ei mikään paha uhkaa, vaikka välillä sieltä on poistuttava hoitamaan asioita.
Lapset tietenkin tykkäsivät enemmän uudemmasta muumista joiden elämässä oli enemmän vauhtia ja vähemmän jahkailevaa pohdintaa.
19.6.16
Sammakolla kylässä
Pyöräretkellä kohtasin näitä upeita lehtiä. Kuvatessa mietin jänisperspektiiviä, mutta kun kotona katsoin kuvat niin mieleeni tuli yksi biisi minkä oli täysin unohtanut. Me laulettiin sitä joko leikkikoulussa tai tarhassa kun olin pieni, ehkä molemmissa. Mutta ei kai koskaan sen jälkeen.
Miten ihmeessä olin unohtanut tuon laulun? Ja miksi ihmeessä se tuli mieleen juuri nyt?
Ihme hassu juttu. Raparperin alla:
Tuo pieni pisteä prinsessa tuossa lehden alla on tyttäreni lapsuuden piirros. On siitä jo vähä aikaa, mutta kun kerran vintillä on tilaa, niin en ole niin kovin innolla hennonnut lasten teoksia ja leluja heittää pois. Mukavahan niitä on aina välillä käydä siellä hypistelemässä ja pitämässä pieniä herkkiä nostalgiahetkiä.
Varmaan täällä blogissa tulee esiteltyä näitä meidän "lelu-ja lapsuusmuistot-museon" juttuja aina joskus.
27.3.16
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)