Perille menneitä

Nämä pääsivät perille, muutama kortti vielä matkalla niin kauas että voi joutua odottelemaan vielä pitkänkin aikaa. Jännityksellä odottelen milloin mulle tulee ensimmäinen kortti.

Aika muumipitoisia olleet mun lähettämät tähän mennessä. Sattui olemaan varastossa joten menemään vaan. Nyt ei niitä vähään aikaan, ellen sitten innostu ostelemaan noita uusia muumikortteja (ylin, oikea, alhaalla), kun jotenkin tykkään niistä vaikken tv-sarjaa jaksanut ensimmäistä jaksoa pidemmälle seurata.

Upeaa valoa

Olipas kaunis päivä.

Kamera kassiin ja äkkiä joenrantaan kuvailemaan.

Upeaa valoa!

Hyvää viikonloppua!

Kasvimaalla

Kasvimaalla keskellä talvea.

Postimerkkejä

Keräsin pienenä jonkun verran postimerkkejä. Kaikki tietenkin tallessa erilaisissa pussukoissa. Ehkä joskus tulee aikaa asetella nekin nätisti kansioon kuten äiti teki. Äiti taisi olla huomattavasti innokkaampi postimerkkien suhteen. Hän tuntui rakastavan kaikenlaista pientä järjestelyä. Sellaiselle luonteelle postimerkkeily on varmaan juuri omiaan hermojen leputtamiseen.

Tässä siis aukeamia äidin postimerkkikansiosta.

Lisäksi hänellä oli iso pahvilaatikollinen kirjekuoria joissa erilaisia merkkejä, osan oli säilyttänyt kokonaisina kuorina ja osan oli leikannut kulmasta irti ja laittanut kirjekuoreen jemmaan.

Ehkä oli tarkoitus niitä joskus liotella irti papereista ja päästä sitten asettelemaan ne kauniisti kansioon.

Äiti keräili lähinnä kotimaisia postimerkkejä. Itselläni on lisäksi melko paljon ulkolaisia.

kuva:Witte-kinder Lexicon

Postikortti nostalgiaa

.

Tässä muutama ihana seitkytluvun joulukortti. Minulla on melkein kaikki edelleen kenkälaatikoissa tallessa ja joukosta löytyy ne jotka jäivät parhaiten mieleen. Tuo intiaanipoika oli lapsena suurin suosikkini ja pidin sitä seinälläkin.

Alla oleva Sarah Kay-kortti taitaa olla 80-luvulta.

Uudenvuodentoivotus

elämän merillä.