Kultainen Aapinen on varhaisin kirjamuistoni. Ehkä jopa rakkain.
Ennen kun opin lukemaan, se luettiin minulle kannesta kanteen monet kerrat, lukijoina useimmiten vaari, mutta mummu ja vanhemmatkin joskus.
Kirjan on kuvittanut Maija Karma ja jokaikinen noista kuvista on jäänyt lähtemättömästi mieleen.
Varmaan juuri nämä kuvat innostivat minut piirtämään, iloisenväriset konstailemattomat ja suloiset kuvat.
Alkuteos on peräisin vuodelta 1956, joten vähän yllättävääkin, että kirjasta löytyy tämä upea Punahilkka-sarjakuva oikein puhekuplilla.
Eiköhän rakkaus sarjakuviinkin saanut alkunsa omalla kohdalla juuri tästä satusarjiksesta.
Ja voi voi tuota Karamelli-Kallea joka vain karkkeja ahmii eikä viitsi edes hampaitaan pestä!
Minä kyllä osasin sen jälkeen kun vaari tämän tarinan minulle luki ja olimme asiasta syvällisesti keskustelleet.
"Jäätelö ja lakritsi,
nekku,karamelli,
niillä älä hyvä mies
itseäsi lelli."
Tiina Tonttutyttö oli jännä tapaus. Ei osannut kiittää ja vähä hemmoteltukin. Unohti katsoa pikkuveljensä perään ja niinhän siinä tietenkin kävi, että kaamea noita Pomperipossa tuli ja vei veljen mennessään. Siinä Tiina sitten sai opettavaisen seikkailun veljeä hätäpäissä etsiessään.
Onneksi tarina päättyi hyvin, mutta kyllä pelotti kun ensimmäistä, toista ja kolmatta kertaa sitä luettiin. Sitä kyllä ihmettelin, miksi tonttutyöllä ei ole tonttupukukua vaan saamenpuku päällään.
Ja sitten oli tarina kahdesta peikkolapsesta Murusta ja Nurusta jotka nököttivät sateella siivilän alla surullisina ja kylmissään kunnes keksivät tilkitä majansa savella ja sammaleella.
Minua ihmetytti että missä peikkolasten isä ja äiti on kun eivät ole huolehtimassa.
Se ei selvinnyt. Ehkä parempi niin.
Huvittavin ja täräyttävin tarina on Sika Sippurahännästä.
Tyyppi vain ylensyö ja nukkuu ja onnistuu muuttumaan supersankariksi niillä avuillaan.
Ajattelemisen aihetta kyllä antaa.
Tämän aapiskukko-aukeaman väliin ilmestyi joka lauantai jotenkin mystisesti 50penniä tai joskus jopa kokonainen markka rahaa!
Alkuperäinen aapiseni taisi tulla riekaleiksi luettua joten oli mukavaa vuosikymmenien jälkeen löytää kirjakaupasta uusintapainos kokonaisuudessaan. Siinä välissä kirjasta tehtiin typistetympi versio mikä ensin löydettynä aiheutti harmia,
Uusi kirjani on vuoden 1993 painos ja sen jälkeen siitä on taidettu ottaa monet uudet painokset.
Saatavilla on.
Tämä aapinen löytyy kokonaisuudessaan kansalliskirjastosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti