Olen lueskellut aika paljon kirjoja viime päivinä. Välissä tuntui, ettei lukemisesta tule mitään mutta kun tarpeeksi vetävä kirja käsiin sattuu niin siinähän se menee melkein yhdeltä istumalta.
Hotkaisulla meni Kristina Ohlssonin Sairaat sielut ja heti perään melkein yhtä vauhdilla Mirjam Lohen Valuneen taikinan tapaus.
Dekkareita etsin luettavaksi, mutta tuo Ohlssonin kirja löytyi kauhuhyllystä, ja Lohen kirjaa en itse ihan dekkarihyllyyn lajittelisi, sieltä se kuitenkin kirjastosta löytyi.
Lempikamerani hajosi. Kyllä harmittaa, suunnattomasti! Mutta johan se kyllä palveli 15-vuotta uskollisesti. Ihan hyvä saavutus. Mutta silti, ikävä tulee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti